1960 - luku

VEIKKOLAN RAKENTAMINEN

Vuonna 1952 seura osti Uusitalon tilasta erotetun runsaan 2000 m:n tontin, jolle ankarin ponnistuksin nousi vuoteen 1960 mennessä silloisen käsityksen mukaan uljas talo. Valmistuessaan v. 1960 ensimmäinen Veikkola oli n. 180000 mk:n arvoinen. Se oli saanut valtion avustusta noin 20000 mk ja sitä rasitti niinikään 20000 mk:n velka. Rakennustyön nettotuotos oli siis 140000 mk 8 vuodessa. Vaikka onkin sanottava, että tänä aikana varsinainen urheilutoiminta painia ja pesäpalloa lukuun ottamatta joko taantui tai polki paikallaan, oli saavutus todella merkittävä. Erityisesti on tässä nähtävä suorituksen arvoa kohottavana seikkana tehtävän vaatima pitkäjänteisyys.

Rakentaja-urheiluseuran tunnelmista kertoo v:n 1959 vuosikertomus vanhan rahan arvoja käyttäen seuraavaan tapaan: "Vaikka rakennustöitä seuran talossa jatkettiin n. l miljoonan markan arvosta, ovat seuran velat vuoden kuluessa vähentyneet jokseenkin saman verran. Tällä vauhdilla jatkaen olisi seura kolmessa vuodessa täysin velaton ja noin 18 miljoonan markan omaisuuden haltija. Yhtä hyvää tulosta ei osoita seuran varsinainen tehtävä, liikunta-kasvatustyö. Oikeastaan vain painin alalla on hyvä kehitys jatkunut. Näyttääkin siltä, että seuran käytettävissä oleva järjestövoima ei riitä kaiken sen ohjelmaan kuuluvan urheilutoiminnan tehokkaaseen läpiviemiseen valittujen jaostojen jäädessä käytännössä yhden miehen vahvuisiksi. Pääasiassa työ on tullutkin tehdyksi jo usean vuoden ajan kaikkien toimivien henkilöiden yhteistyönä. Jaostoperiaatteen edellyttämä työnjako on koskenut vain varsinaista jaoston johtoa ja vastuuta."

Jokapäiväisessä elämässä voivat monet päätökset olla huonoja, mutta vielä onnettomampaa on niiden muuttaminen ennen lopulliseen ratkaisuun pääsyä, ellei päätöksen perimmäinen tarkoitus ole uudelleen arvioituna osoittautunut merkityksettömäksi tai suorastaan vahingolliseksi. Tämän periaatteen kanssa silmäkkäin joutui seuran johto v. 1960, kun huhtikuun 28. p:nä juuri valmistumaisillaan oleva "Veikkola" tuhoutui tulipalossa.

Nyt olisi voitu jättää rakennushankkeet ja elää joku aika melkoisessa varakkuudessa vakuutuskorvauksina saaduilla rahoilla. Mutta kuten yleensä, nytkin yllättävä vastoinkäyminen herätti seuran elävän voiman. Suurella innostuksella ryhdyttiin puuhaamaan uutta toimitaloa tuhoutuneen raunioille. Palovakuutusyhtiön maksama korvaussumma oli 140000 mk, mistä summasta oli maksettava jäljellä ollut kiinnelaina. Seuralle jäi näin omia rahavaroja n. 125000 mk, ja kun tuhoutuneen talon kellariosaa voitiin käyttää hyväksi uutta rakennettaessa, tuli varsinaiseksi vahingoksi oikeastaan vain se, ettei johonkin aikaan ollut tuloa tuottavaa toimitaloa. Tämän tulipalovuoden lopputoteamuksena voidaan sanoa, että hyvällä onnella, yleisen myötätunnon avulla ja voimakkaasti vireytyneellä järjestötoiminnalla katastrofitilanne ohitettiin jopa voitollisesti. Perjantaina lokakuun 27 p:nä 1960 otettiin uusi, ammattitaitoisin työvoimin rakennettu Veikkola käyttöön. Velkaa oli tosin jälleen reippaanpuoleisesti, n. 100000 mk, mutta samanaikaisesti omaisuus arvioitiin 280000 mk:si.

Hyväuskoisista ennakko-odotuksista poiketen muodostui taloudellinen tilanne uuden toimitalon rakentamisen jälkeen vaikeaksi. Rakennusvelkojen paine oli raskas. Vastuunalaiset toimihenkilöt, jotka välillä olivat virkistyneet, väsyivät ja menettivät hyvän uskonsa. Päätehtävä, urheilutoiminta, kärsi jälleen.

Tässä tilanteessa seura joutui vuokraamaan juuri valmistuneen talonsa Sodankylän kunnalle kansalaiskouluksi. Vaikka ei voidakaan puhua sosiaalihuollon varaan joutumisesta, merkitsi tilanne talosta häätöä. Kuitenkin saatiin kirkonkylän kansakoulun voimistelusalia käyttää vuokrauksen aikana sisäurheilutiloina sekä painikilpailujen ja juhlien pitopaikkana. Tämä uusi tilanne sisälsi haittatekijänä sen, että kosketuksenpito nuoriin suoranaisen urheilutoiminnan ulkopuolella katkesi. Hyötynä oli se, että talous saatiin tasapainoon ja urheilutoimintaan voitiin paneutua suuremmalla ponnella sekä paremmin taloudellisin edellytyksin että virkistyvän järjestöväen uudistuvalla voimalla. Seuralla oli tässä tilanteessa myöskin onni saada pitkäaikaisen rakennustoiminnan ankaran vastuun uuvuttamien johtajiensa jatkoksi uusi mies, metsänhoitaja Hannu Vainio, joka osoittautui kyvykkääksi, toimeliaaksi ja talousasioita taitavaksi. Juuri sellaista tarvittiin.

LAPIN JÄÄKÄRIPATALJOONAN TULO VIRKISTI LIIKUNTATOIMINTAA

Lapin Veikoissa otettiin tyytyväisenä vastaan tieto puolustusvoimain tulosta Sodankylään. Alusta alkaen pyrittiin yhteistyöhön ja se on jatkunut ja jatkuu edelleen. Joukko-osaston palveluksessa olevia valmentajia, urheilijoita ja seuraihmisiä on toiminut seurassa virallisesti vuodesta 1965 alkaen.

Syyskokous 1964 valitsi heitä kolme jo vuoden 1965 johtokuntaan. Seuran lajivalikoima kasvoi. Lajeina suunnistus, ampumahiihto ja uinti elpyivät.

Kun kesällä 1964 Pohjanmaan Jääkäripataljoona, myöhemmin nimensä Lapin Jääkäripataljoonaksi muuttanut sotilaskoulutusyksikkö saapui paikkakunnalle, odotettiin sen tuovan mukanaan uutta vireyttä seuran toimintaan. Näin myös tapahtui. Useiden uusien erinomaisten toimihenkilöiden lisäksi merkitsi uusi tilanne kahden merkittävän urheilupaikan, uimahallin ja kuntotalon tulemista seuran alueelle ja käyttöön. Näin sai seura ensimmäisenä Lapin piirissä tilaisuuden uimatoiminnan aloittamiseen, joka historiallinen tehtävä onkin tähän saakka jatkunut erittäin kunniakkaalla tavalla. Onhan ns. ikäkausiuintitilastoissa seura ollut v. 1967 poikien osalta II-tilalla koko maassa. Poikien tilastossa säilyneen toisen tilan lisäksi on kahdessa viestiuinnissa seuran nimissä ikäkausiuinnin ennätys, johon yksityissuorituksena on yltänyt myöskin Jari Snicker 8-vuotiaitten 25 m:n vapaauinnissa.

Kaikkiaan on vuoden 1968 ikäkausiuinnin tilastossa pitkälti kolmattakymmentä Lapin Veikkojen tytön ja pojan nimiä sarjassaan 10:n parhaan joukossa. Merkittävimpänä uintisaavutuksena voidaan kuitenkin pitää sitä, että nuorten vuoden 1968 hallimestaruusuinneissa oli kolme seuramme poikaa loppukilpailussa, nimittäin Matti Sirkka neljäntenä, Jarmo Huikuri samoin neljäntenä ja Markku Aherto viidentenä. Tällainen SM-kilpailutasolla saavutettu menestys on osoitus toiminnan tehokkuudesta.

Kuntotalo merkitsi uutena ja ajanmukaisena sisäharjoituspaikkana erinomaista etua, ja tätä mahdollisuutta hyväksi käyttäen on seura ylläpitänyt erityistä suunnitelmanmukaista peruskunto- ja lajiharjoittelua, joista edellinen on yltänyt ajoittain kilpaurheilijoiden piirin ulkopuolelle.

Jo ennen varuskunnan tuloa oli seuralla ollut vähäisiä yrityksiä suunnistustoiminnan aikaansaamiseksi. Kuitenkin vasta v. 1964, jolloin karttatilanne ratkaisevasti parantui, pääsi tämä urheilumuoto jaloilleen. Sen jälleen suunnistus onkin kulkenut jatkuvasti hyvässä myötätuulessa. Vaikka mitään varsinaisia mainetekoja ei tällä alalla olekaan saavutettu, on aivan erityistä syytä sanoa, että seuran suunnistustoiminta on kaiken aikaa ollut voimaperäistä ja ryhdikästä urheilukasvatusta.

Suurinta urheilullista mainetta seura on saavuttanut painissa. Se voi merkitä tililleen Suomen mestaruudet Seppo Mikkolan ja Erkki Alajärven saavuttamina sekä nuorten Suomen mestaruudet Erkki Aikion ja Erkki Alajärven saavuttamina. Vuonna 1968 paikkakunnalta pois muuttanut mutta seuran painikoulun kasvatti, Pertti Ukkola, saavutti Suomen mestaruuden (17.11.1968). Erkki Alajärvi, Seppo Mikkola ja Erkki Aikio ovat olleet Suomen maaotteluedustajia ja monet muut ovat saavuttaneet huomattavaa menestystä kaukaisillakin kilpailumatoilla. Maininnan ansaitsee tässä vielä se, että seura on järjestänyt painissa juniorien SM-osakilpailun sekä ns. kalottimaaottelun Pohjois-Ruotsia vastaan. Suurimpana vaikeutena on se, että valtakunnallinen kilpailukosketus tulee täältä tehtynä pitkien etäisyyksien vuoksi kovin kalliiksi. Toisaalta ilman Etelä-Suomeen ulottuvia kilpailumatkoja ei saavutettua tuntumaa valtakunnalliseen tasoon voida säilyttää.

Yleisurheilutoimintaa täällä rajoittaa suuresti kesän lyhyys ja kylmyys. Yleensä Lapista vain harvat poikkeukselliset lahjakkuudet ovat tavoittaneet valtakunnallisen tason. Tämän seuran perinteellinen hyvä asema piirikunnallisestikin on menetetty, mutta viime vuosien määrätietoinen työ on tuonut nyt esiin merkkejä uudesta noususta. Onpa kahdella seuran yleisurheilijalla ollut asiaa peräti SM-kilpailuihin. Vallan mitalisuoritukseen siellä on yltänyt Inkeri Vaara naisten 800 m:n juoksussa ja merkittävään menestykseen 3000 m:n estejuoksussa Ahti Sipola. Piirikunnallista huippuluokkaa seuran yleisurheilussa edustaa Hannu Ylitalo.

Seura on ylläpitänyt viimeisen kymmenvuotiskauden ajan jonkin verran epäsäännöllisenä ja hapuilevana tapahtunutta toimintaa koripallossa ja jääkiekossa. Viimeksi mainitussa on toiminta nyt saamassa vakiintuneita muotoja ja sen harrastajia on sekä pelaajiksi että vetäjiksi. Mitään kilpailullista menestystä ei ole saavutettu, mutta toki huomattava merkitys on sillä terveellä liikunnalla, mikä kiekkokaukaloissa ja palloilusaleissa näiden urheilumuotojen parissa on toimeksi saatu.

Lähes kokonaan kuntoliikunnallisia näkökohtia ajatellen osti seura v. 1964 Kommattilammen rannalta tontin, jolle seuraavana vuonna pääasiassa talkoovoimin nousi hiihtomaja ja vuotta myöhemmin sauna. Majan välittömässä läheisyydessä on erinomaista hiihtomaastoa. Kun maja on sopivan hiihtoetäisyyden päässä kylästä, voidaan sitä pitää sinne suuntautuvaa hiihtoretken tukikohtana ja käyntipaikkana. Latuja sinne ja sen ympärillä olevaan maastoon on pidetty hiihtokunnossa majan valmistumisesta saakka. Lapin Kisat ja muutkin seuran hiihtokilpailut on pidetty tässä maastossa majaa ja sen mainiota saunaa hyväksi käyttäen. Hiihdonharrastajien vuosittainen käyntikertojen määrä on majalla pidettyjen nimikirjojen mukaan n. 10000 - 14000. Majan auki pito ei ole taloudellisesti kannattavaa latujen ylläpidosta puhumattakaan, mutta kun tämän toiminnan tuloksena on syntynyt vilkastuva kyläläisten hiihtoharrastus, on Kommattivaaran maja, "Kisala", kunniaksi ylläpitäjälleen.

Tilikirjoja ja vuosikertomuksia hyväksi käyttäen voidaan tehdä selvitystä seuran taloudesta ajalta 1947-67. Näin esiintulevat yleisnäkymät ovat varsin mainittavia. Tänä kahdenkymmenen vuoden aikana on seura käyttänyt urheilutoimintaan suoranaista rahapääomaa n. 500000 mk. Vapaaehtoista työtä vuosikertomuksissa tehdyn arvion mukaan on rakennustoiminnan piirissä suoritettu n. 200000 mk:n arvosta. Urheilu- ja yleisen järjestötoiminnan piirissä tehdyn työn arvoa on vaikea mitata, mutta se kohonnee edellä mainittua summaa suuremmaksi. Nämä edellä esitetyt ja seuran tämänhetkisen pääomatalouden osoittamat lukemat käsittävät yhteenlaskettuina reippaasti yli miljoona markkaa, vanhassa rahassa siis yli l00 miljoonaa markkaa. Tämä on lujaa asiaa.

JOHTOKUNTA 1960 - 1969